tiistai 8. toukokuuta 2018

Onnea on, kun aurinko paistaa ja pääsee ratsastamaan!



Kun edellisessä postauksessa valittelin motivaation katoamista, tässä voin taas hehkuttaa sen palaamista parempana kuin koskaan! Motivaation palaamiseen saattoi vaikuttaa lukuisat ratsastusvideot joita katsoin viikonloppuna ja aurinkoinen sää, joka tietysti piristää kummasti.

Tänään tosiaankin hyppäsin Platinan selkään ilman mitään aavistusta tehtävästä treenistä. Nappasin kuitenkin Equilab nimisestä puhelinsovelluksesta treenin aiheeksi kouluratsastuksen, sillä en ajatellut pienen tauon jälkeen puomeilla työskentelemisen olevan hyvä idea. Teinkin kouluratsastuksen merkeissä hiukan voltteja kulmiin ja testasin jopa hiukan pohkeenväistöä. Se ei tosin kovinkaan hienosti mennyt, sillä en itse osaa ratsastaa kyseistä liikettä lähes yhtään.



Käynnissä tehtyjen perusteellisten verryttelyjen jälkeen ravailimme hetken aikaa rennosti uraa pitkin. Parin kierroksen jälkeen aloin tekemään ympyröitä päätyihin ja koetin saada sisäpohjetta käyttämällä Platinan tasapainoiseksi. Se nimittäin usein "makaa" sisällepäin eikä tee pienintäkään elettä kauniin ravin saavuttamiseksi. Sain paikoitellen Platinan ihan kivan tuntuiseksi ja rennoksi.

Ravin jälkeen olikin laukan vuoro. Olin päässäni suunnitellut ihan vain laukkaavani pari ympyrää ja myös pari kertaa puolikkaan kentän ympäri, jotta saataisiin taas harjoiteltua suoruutta. Aloitin vasempaan kierrokseen.

Platinalta puuttuu kyllä vielä paljon tasapainoa, joten se kiihdytteli hiukan vasempaan kierrokseen. Suoralla uralla minä petrasin omaa ratsastusta ja vein painoani hiukan enemmän ulospäin ja taakse, jotta Platina voisi helpommin saada itsensä suoraksi ja laukata suoraa uraa. Tämä toimi ja sainkin ruunasta irti oikein mukavan laukan tehtävän aikana.



Oikeaan kierrokseen Platina oli oma rauhallinen itsensä. Nostossa oli hiukan haparointia, mutta itse laukka oli paljon miellyttävämpää ja ennen kaikkea hitaampaa. Sain oikein maiskutella lisävauhtia, jota ei kuitenkaan oikein meinannut irrota.  Ruuna vain halusi ottaa rauhassa. Suorien laukkaaminen sujui erinomaisesti minun nojatessa taas hiukan ulkojalalle, eikä kaarteissakaan hätäilty liikaa.

Koska laukka oli mennyt niin hyvin, päätin ottaa lopuksi vain vähän ravia ja lopettaa siihen. Otin Platinalta kaulanarun pois ja näin harjoittelimme hiukan ohjaamista raipalla ja pysähtymistä äänimerkein. Platina suoriutui oikein mallikkaasti kummastakin tehtävästä, joten ei aikaakaan kun siirsin käyntiin ja irroitin jalkani jalustimesta.




Ratsastuksen päätteeksi kävimme vielä vähän maistamassa ruohoa, tai oikeastaan Platina kävi, minä vain keskityin riimunnarun pitelemiseen ja musiikin kuunteluun. Kuinka rentouttavaa voikaan olla hevosen ruohon syömisestä kuuluvan rouskutuksen kuuntelu?

Yleisfiilis tästä ratsastuksesta on mahtava! Vaikka tein paljon virheitä, sain myös korjattua aina mukavasti asioita ja pidettyä hauskaa! Kiitos Eijalle kuvista.

Video:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti