torstai 3. toukokuuta 2018

Minne menit motivaatio?



Viime aikoina on ollut hukassa moniakin asioita; avaimet, lompakko ja jopa puhelin, mutta tärkeimpänä kaikista, motivaatio. Ei ole oikein huvittanut kirjoittaa blogia tai ratsastaa kentällä. Tämän takia olenkin pitänyt taas viikon tauon blogista ja kentällä ratsastuksesta parin viikon tauon. 

Blogimotivaatio on nyt palannut, mutta jostakin syystä ratsastusmotivaatio on edelleen hukassa. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole idoita, joita toteuttaa ratsastaessa eikä ainainen ympyrän kiertäminenkään tunnu hyvältä idealta. Maastossa olen sen sijaan tykännyt ratsastaa. Kävimme viimeisellä kahdella maastoreissulla noin 20 kilometrin lenkillä tsekkaamassa uusia maastoja, jotka paljastuivat todella kivoiksi. Koska emme kuitenkaan voi maastoilla koko aikaa, olen kentällä kunnolla ratsastuksen tilalle kehitellyt maastakäsittelyä ja ilman satulaa ja suitsia ratsastelua. Tämä postaus käsitteleenkin tämän päiväistä maastakäsittelytreeniä ja kertoo vähän, että missä mennään kehityksen kannalta.

1: Seurataan kiltisti kohdetta.

2: Käydään koskettamassa kohdetta, *klik* (klikkeri)

3: Palkka eli nami ja kehu äänellä!

Minulla ei ollut ensin mitään ideaa kentälle hevosen kera mennessäni, että mitä tekisin, joten päätinkin ihan vain kerrata target trainingin ideaa ja vahvistaa kohteen etsimistä. Tämä olikin hyvä päätös, sillä kuten myös edellisellä maastakäsittelykerralla, Platina olisi aluksi vain halunnut kävellä kentän laidoilla ruohonkorsia hamuillen. Sain sen kuitenkin lopulta huomioimaan myös minut (ja lähes loputtomat namivarastoni ;) ) ja se tuli luokseni työskentelemään. Tähän väliin on myös pakko sanoa, että pidän maastakäsittelyssä sitä periaatteesta, että hevonen saa valita tuleeko kentällä luoksesi vai ei. Siitä myös huomaa, milloin hevosella on huono päivä ja keskittyminen hukassa ja milloin on kivaa tehdä ajatustyötä.

Targeting sessiomme meni sujuvasti ja huomasin, että Platina oikeasti on jo alkanut ruveta jahtaamaan kohdetta. Mielestäni se on vain positiivinen asia. Lisäksi ruuna on ruvennut jo rentoutumaan aika paljon (ja tämän myötä roikottamaan, joka ei ole tosin niin kivaa kuvissa) ja tulee mielellään juoksemaan ja jopa hiukan leikkimään. Korvatkin suuntautuvat jo paikoitellen eteenpäin kiinnostuneesti, eikä aina tarvitse mennä vakavalla työnaamalla eteenpäin.

Rento hevonen, pää alhaalla, korva kuuntelee.
Korva kuuntelee, taas.

Seuraavaksi harjoittelimme hiukan jalannostoa. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun harjoittelimme tätä temppua ja se meni oikein loistavasti. Ei jalkojen nostelu vielä täydellisesti mene, mutta me etenemmekin hitaasti ja kerrallaan harjoittelemme maksimissaan viisi minuuttia. Jos ihmettelette miksi opetan Platinalle jalannostoa käskystä, niin aion lopulta soveltaa siitä espanjalaisen käynnin ja on se myös hyödyksi kumartumisen opettelussa. Nämä kaksi vaativaa temppua tulevat viemään aikaa ja monta opettelukertaa, mutta ehkä viimeistään vuoden päästä olemme edes hiukan edistyneet!

Tämän jälkeen laitoin Platinalle vielä kaulanarun kaulaan ja ratsastin kentän ympäri suitsetta ja satulatta huimat kolme kertaa. Kentän aidan toisella puolen oli aitalankoja maassa, jotka olivat todella pelottavia Platinan mielestä, mutta ratsastettani niistä ohi pari kertaa ei ruuna enää kummoisesti niitä katsellut. 

Lopuksi rapsutellaan.

Ratsastuksen jälkeen soitin Eijalle jotta hän tulisi ottamaan parit kuvat ja videota juuri tätä postausta varten. Tämän takia teimme vielä pienen hetken targetingia ja tasan kaksi jalkojennostoharjoitusta. Sen jälkeen oli korkea aika lopettaa ja lähteä takaisin talliin, sillä olinhan jo viettänyt ruunan kanssa laatuaikaa jo lähes tunnin verran!

Video:
  

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti