lauantai 10. helmikuuta 2018

Lauantain humputtelut



Kuten yleensäkin viikonloppuisin en jättänyt tänäänkään menemättä tallille. Vaikka mieleni olisikin aamulla vain halunnut jäädä unten maille ja nukkua kahteen saakka, tiesin, että tulisin katumaan hukkaanheitettyä päivää. Tämän faktan takia nousin ylös ja lähdin hetken päästä tallille. 

Tallilla oltiin juuri ohjasajamassa Elliä, pientä ja punaista tammavarsaa. Elli näytti mukavan rennolta kävellessään mäkeä ylös korvat hörössä. Eija ohjasti tamman talliin, jossa hän otti siltä varusteet pois ja vei ulos. 

Seuraavaksi oli Emman vuoro päästä treeniin. Pia ja Hannu lähtivät ajamaan tammalla Mölkälle. Ennen sitä Pia tietysti harjasi Emman ja varusti sen. Minäkin sain auttaa hieman ja Pian ohjeilla sain jopa kieputettua toisen puolen aisaremmit aisaan kiinni! Kohta Emma lähti Hannu ja Pia kärryillään tallista ja minä otin Platinan, jonka olin jo aiemmin tuonut sisälle, käytävälle harjattavaksi.

Platinan ratsastuskuvat: Eija


Platina oli taas ihan puruinen ja sainkin käydä sen karvat läpi moneen kertaan harjalla, ennenkuin se oli taas siistin näköinen. Harjauksen jälkeen putsasin kaviot ja mallailin ratsastusvyötä ruunan selkään. Laitoin ratsastusvyön alle tavallisen satulahuovan ja teddyromaanin, jotta minun olisi parempi istua Platinan selässä. Ruunalla kun on tuota säkää jonkin verran. 

Ratsastusvyön jälkeen ruuna sai päähänsä suitset ja kaulaansa kaulanarun. Minä taas kävin pukemassa turvaliivin päälleni ja kypärän päähäni, ennenkuin olimme valmiita lähtemään. Eija oli myös lupautunut kuvaajaksi, joten annoin kameran hänelle.

Kentällä kiipesin nopeasti Platinan selkään ja annoin ruunalle pienen herkun kun oli niin hyvin antanut minun kavuta jakkaralta ylös. Kiersimme kierroksen kentän ympäri ennenkuin otin suitset pois Platinalta. Tälläkertaa minulla oli hieman enemmän vaikeuksia kuin normaalisti, sillä Platina ei olisi millään halunnut odottaa paikoillaan. Se olisi vain halunnut pienen pysähtymisen jälkeen jatkaa matkaa. Lopulta kuitenkin sain suitset pois Platinan päästä ja laitettua ne aidalle roikkumaan.



Käveltyämme hetken aloitimme ravaamisen. Pyysin Platinalta ensin ihan pieniä pätkiä ravia ja koetin saada ruunan rentoutumaan, sillä silloin sen askeleessa olisi helpompi istua. Pari kertaa Platina näytti oikein mukavaa, rentoa ravia, mutta enimmäkseen se ravaili hieman jännittyneemmin. Enkä minäkään varmasti auttanut ruunaa rentoutumaan pomppiessani sen selässä kuin perunasäkki.

En ratsastanut kauaa kaulanarulla, sillä halusin ottaa vähän laukkaa ympyrällä ja lopettaa ratsastuksen siihen. Puinkin Platinalle suitset takaisin ja nousin uudestaan sen selkään. 

Otin ensin laukan päätyympyrällä vasempaan kierrokseen. Platina nosti laukan hienosti ja jatkoikin laukkaamista kunhan minä vain pysyin rentona enkä puristanut jaloilla. Ensimmäisen laukan jälkeen otin vielä toisen noston ennen suunnanvaihtoa. Oikeaan kierrokseen Platina kuumui huomattavasti, mutta ei minua hieman reippaampi laukka pelottanut. Kunhan nosto sujui ilman suurempia mutruiluja ei ollut ongelmaa. 

Platinium oli oikeastaan yllättävän hyvä laukoissa. Tässä otan huomioon minun epätasapainoni ja hytkymiseni selässä. Lisäksi olen todella tyytyäinen siihen, miten nätisti Platina nosti laukan, vaikka apuni eivät varmasti olleet lähelläkään selkeää. On se mukava hevonen.


En vaatinut ruunalta paljoakaan. Tässä se menee todella rennosti, pää alhaalla.

Laukattuani vielä yhden ympyrän annoin Platinan ravailla pää alhaalla hetken, kunnes siirsin sen käyntiin. Huomasin siinä vaiheessa, että olin minä selässä jotain töitäkin tehnyt, sillä minua hengästytti hiukan. Käveltyämme loppukäynnit laskeuduin ruunan selästä ja annoin sille pienet rapsutukset.

Lopuksi harjoittelimme noin viiden minuutin ajan kumartamista. Pari kertaa Platina vain lähti pakittamaan, kun se ei ymmärtänyt mitä oikein halusin ja pari kertaa se sitten ymmärsi ja teki parhaansa. Kehuin Platinaa runsaasti hyvien suoritusten jälkeen. 

Kun kaikki harjoitukset oli tehty, menimme talliin. Otin Platinalta varusteet pois ja sipaisin sitä harjalla. Annettuani vielä viimeisen porkkananpalan palkkioksi vein ruunan sen karsinaan, jonne annoin sille heiniä syötäväksi.

Pate on Pian uusi ylläpitohevonen. Se on rauhallinen suomenhevosruuna.





Pia oli juuri lähdössä kentälle kokeilemaan Paten kanssa karvasatulaa. Minä lähdin mukaan kuvaamaan. Pia ratsasti Patella kaikki askellajit läpi ja totutteli istumista karvasatulassa. Minun mielestäni Pian ja Paten meno näytti todella mukavalta. He tekivät laukannoston käynnistä ja kokeilivat pohkeenväistöä, ja tarvitseeko minun edes mainita, että kummatkin jutut sujuivat enemmän kuin hyvin kaksikolta.

Kohta Pia ehdotti minulle, jospa minä kokeilisin Patea. Suostuin mielelläni ja kävin hakemassa kypäräni ja isomman jakkaran tallista. Pääsin ison jakkaran päältä kiipeämään Paten selkään helposti. Satula tuntui todella tukevalta ja sohvamaiselta. Pate taas tuntui todella, todella leveältä, mutta myös turvalliselta. Ruunasta oikein huokui sen rauhallisuus ja tottelevaisuus. 



Paten ratsastuskuvat: Pia


En saanut millään pidettyä pehvaani kiinni satulassa, tämä varmasti kertookin jo hieman Paten laukan suuruudesta.


Otin Patella ensin vähän ravia ympyrällä. Ruunan ravi oli aika isoa suomenhevosen raviksi, mutta siinä oli silti yllättävän helppo istua, kun muisti mukautua askeleeseen. Ravattuani kumpaankin suuntaan kokeilin laukkaa. Minua hieman jännitti miten saisin laukan nostettua, sillä olen todella huono siinä, mutta yllättäen Pate nostikin laukan todella helposti. 

Ruunan laukka oli valtavaa. Hidas, mutta yllättävän mukaansatempaava ja iso laukka oli aika erikoinen kokemus. Olen tottunut Platinan nopeaan ja polkupyörämäiseen laukkaan, mutta tämä Paten laukka taas muistutti enemmän keinuhevosella ratsastamista. Pate oli muutenkin todella mukava ratsastaa; se totteli hienosti paino- ja pohjeapuja, sekä vastasi ääniapuihinkin heti, eikä vasta kohta.

Kun olin ratsastanut Patella noin kymmenen minuuttia, laskeuduin alas sen selästä ja rapsutin ruunaa. Kun Piakin oli antanut Patelle pienen palkan, lähdimme talliin. Tallissa tietysti Patelta riisuttiin varusteet ja ne laitettiin paikalleen.




Minä lähdin vielä viimeiseksi kuvaamaan Larkon rekiajoa. Hannu ajoi suomenhevosella metsän, jossa oli umpihanki, läpi. Larkko sai oikeasti tehdä töitä kiskoessaan rekeä korkeassa hangessa. Ruunassa oikeasti näkyi sisu, mutta myös rauhallisuus, että "kyllä minä pystyn tähän, kunhan vain teen kaikkieni"! Larkko selvisikin hangesta hyvin ja sen jälkeen pääsi taas tasaiselle maalle, jolla oli helpompi vetää.

Kiitos taas kaikille tästä mukavasta päivästä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti