torstai 28. joulukuuta 2017

Lisää rekikuvia


Tänään Platiniumilla oli vapaapäivä, mutta sen verran häiritsin hevosta, että käytiin ottamassa parit kuvat ruunan kanssa. 

Otinkin siis ruunan ensiksi talliin ja harjailin sen huolellisesti läpi. Platina oli hiukan puruinen ja märkä, mutta niinhän se tuppaa aina olemaan. Jouhetkin selvitin parhaani mukaan, sekä silmistä otin rähmät pois ja turvasta roskat.

Tämän puhdistusoperaation jälkeen kävimme hieman kävelemässä Platinan kanssa, sillä Eija, joka toimi kuvaajana, ei ollut vielä tullut tallille. Kun saavuimme takaisin, oli Eija juuri jakamassa päiväheiniä. Heinät jaettuaan katsoimme hyvän kuvauspaikan pihasta ja räpsimme parit kuvat.

Platina seisoi aika ryhdikkäänä, sillä sitä kiinnosti tarhassa seisoskelevat hevoset. Minäkin jopa olin ihan järkevän näköisenä osassa kuvista, mutta kyllä sen huomaa, ettei vahvuuteni ole kameran edessä poseeraus. Yksi juttu minua kuvissa harmittaa, nimittäin Platina seisoo hiukan alamäkeen tai sen takapää on jonkin lumimöykyn päällä. Tämän takia ruuna näyttää todella takakorkealta, pitääkin seuraavan kerran muistaa tämä seikka ja välttää alamäkeen seisottamista. Onneksi kuvista sentään tuli muuten ihan kivoja!



Seuraavaksi laitoimme Eijan kanssa kirkkoreen valmiiksi eli kiinnitimme aisat siihen ensin haettuamme ne toisesta reestä ja kaivoimme rekipeitot esille. Eija myös työnsi reen paikalleen odottamaan hevosta.

Tämän jälkeen Eija haki Pilinan sisälle ja sen juotua karsinassaan aloin harjata vanhaa ruunaa. Pilina seisoi käytävällä kiltisti puunatessani sitä. Ehdin harjailla hevosen todella huolellisesti läpi, selvittämään sen paksut jouhet ja puhdistamaan kaviot ennenkuin Eija ja Hannu tulivat valjastamaan sitä.



Valjastus oli ripeästi tehty ja sitten lähdimmekin matkaan! Pilina oli hiukan hätäinen lähdössä ja se jaksoi touhottaa postilaatikolle asti, jossa se sitten rauhoittui kävelemään nätisti. Kohta Eija kehotti Pilinan raville. Hevosen valjaisiin kiinnitetty tiuku helisi ihanasti hevosen ravatessa lumista tietä pitkin.

Vastaan tulleen auton kohtaaminen sujui oletetun rauhallisesti, onhan Pilina  pitkän ikänsä varrella nähnyt varmasti satoja jos ei jopa tuhansiakin autoja. Auton ohituksen jälkeen matka jatkui ravilla aina minun kuvauspaikalleni asti lukuunottamatta yhtä mäkeä, joka piti kävellä alas.



Jäin mutkaan odottamaan, kun Eija ohjasti Pilinan kauemmas kääntöpaikalle. Odotellessani selailin viestejä puhelimeltani, en tosin ehtinyt kauaa niitä lueskelemaan, sillä kohta jo piti ruveta kuvaamaan hevosen lähestyessä. Pilina ohitti minut iloisesti ravaten ja taas odottelin hetkisen, kun Eija kävi taas kääntymässä. 

Tälläkertaa kuvattavat lähestyivät käynnissä, mutta lähtivät taas minut ohitettuani ravaamaan. Eija kävi käntymässä vielä viimeisen kerran kääntöpaikalla. Pilina lähestyi minua niin ihanasti korvat hörössä ja reippaasti ravaten, se nautti juoksemisesta. Kohdallani Eija pysäytti ruunan ja kapusin kyytiin. Matka takaisin tallille sai alkaa!



Eija antoi Pilinan ravailla aika vapaasti, mutta kun lähestyimme postilaatikoita hän kehotti ruunaa hiljentämään. Pilina ei olisi kuitenkaan halunuut kävellä, joten se meni aika hätäistä käyntiä. Miten niin vanhalla ruunalla oli virtaa?

Kun olimme selvinneet takaisin tallille, purettiin hevonen valjaista ja annettiin sille lämmintä melassivettä. Eija laittoi ruunan selkään loimen ja antoi sille pari porkkanaa palkaksi ennenkuin vei Pilinan karsinaan. Laitoimme vielä reen ja kaikki muut jutut paikalleen, ennenkuin Eija lähti muihin touhuihin ja minä kotiin.


4 kommenttia:

  1. Ihan super kivoja kuvia noi rekikuvat ja poseerauskuvatkin!

    VastaaPoista
  2. Todella kivoja kuvia! Rekikuvien hevonen on kyllä ihan super ihanan näköinen ja näyttää kuvissa niin iloiselta ja pirteältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pilinasta ei kyllä uskoisi, että se on jo 23-vuotias!

      Poista