lauantai 18. marraskuuta 2017

Kuraa ja pimeyttä piisaa enemmän kuin tarpeeksi...

Pahinta aikaa valokuvaajalle on syksy, sillä päivä lyhenee, eikä valoa riitä kuin keskipäivällä. Olen silloin itse koulussa, joten kuvien ottaminen koulun jälkeen pysyy haaveena. Vaikka keskipäivän aikaan viikonloppuisin onkin ihan valoisaa, ei aurinko kuitenkaan yleensä näyttäydy, joten kuvista tuntuu siltikin tulevan ihan suttuisia ja hämäriä. The sruggle is real. 

Samalla kun hetket valokuvaamiseen vähenevät, laskee motivaationi blogia kohtaan kuin lehmän häntä. Tai oikeastaan motivaatio ei laske, mutta rupeaa ahdistamaan, että milloin taas saan kuvia ja videota blogiin. Harvassa olevat kuvaushetket johtavat myös pidempiin postausväleihin, joka on valitettavaa, mutta ehkä myös ihan hyväksi, sillä koulussa on nyt taas ensi viikolla todella paljon kokeita. Koetan kuitenkin kirjoitella mahdollisimman usein ja ottaa kuvia viikonloppuisin.


Sitten siirrytäänkin tähän päivään. Menin tallille äidin kyydillä hieman ennen yhtätoista. Menin heti vaihtamaan vaatteet tallikamppeisiin ja laittelin GoPron kypärään kiinni. Hain Platinan hieman kuraisesta tarhastaan ja yllätyksekseni se ei ollut kovinkaan likainen. Yleensä se nimittäin piehtaroi mielellään kuraisessa tarhassa.

Varustin Platinan tavanomaisesti, kun olin ensin harjannut sen, mutta tein pienen twistin suitsien kohdalla. Kiinnitin nimittäin kuolaimettomiin suitsiini kuolaimet, jotta pystyisin turvallisesti testaamaan Platinan toimivuutta kuolaimettomien luomaan paineeseen maastossa. Laitoin siis kuolaimiin ja sidepulliin eri ohjat.

Kun hevonen oli valmis, laitoin kypärän päähän ja heijastinliivin päälle ja lähdimme matkaan! Pidin kuolaimissa kiinni olevia mónteohjia löysällä ja sidepulliin meneviä tavallisia ohjia tuntumalla.Näin hallisin hevosta ensisijaisesti kuolaimettomalla, mutta tiukan paikan tullessa olisi silti tutut ja turvalliset kuolaimet mukana.

Maastoselostusta kuvittamassa tämänpäiväiset kuvat Onnista ja Oskusta.


Jouduimme menemään asvaltin kautta, kun normaalisti reitti Kapee-Aholle menee metsän läpi, sillä metsä oli liian märkä ratsastamiseen. Päästyämme ongelmitta ratsastukseen soveltuvalle tielle, nostin ravin ja ravasin seuraavaan risteykseen, josta alkoi ratsastuslenkki. Suunnitelmana oli siis ratsastaa tämä mutkikas lenkki ensin ja sitten laukkailla pitkät suorat edes takaisin.

Platina kulki oikein hienosti ja rauhallisesti ravissa. Se ei koittanut kiihdytellä ja vastasi aika ajoin tekemiini pidätteisiin oikein nätisti. Koko lenkki sujuikin oikein mainiosti ja olin todella tyytyväinen Platiniumiin, joka katseli iloisena maisemia ja liikkui rennon letkeästi.

Kun saavuimme takaisin risteykseen ja käännyimme siitä pitkille suorille, Platinan askel kiihtyi. Sain ottaa pari pysähdystä, jotta Platina olisi rauhassa. Kun suora avautui edessämme, annoin Platinalle luvan mennä ja sehän meni. Alkukiihdytys tapahtui ravissa, josta se nosti reippaan, mutta silti nätin laukan. Sain aika mukavasti säädeltyä laukkaa haluamani vauhtiseksi, eikä suorien lopussa hidastaminenkaan tuottanut suuria ongelmia.



Kävelimme pienempää metsätietä noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen oli taas aika laukata pitkät suorat, mutta tällä kertaa tallia kohden. Odotusteni mukaisesti Platina oli aikamoinen raketti saatuaan ensin laukan nousemaan. Se ei juuri hidastellut, mutta en kyllä pyytänytkään hidastamaan, sillä täysiä meneminen tekee Platinalle hyvää.

Laukka jatkui aika pitkään todella reippaana ja käyntiin hidastamisen jälkeenkin olisi tuntunut olevan puhtia vielä uuteen spurttiin. Ruuna asettui kuitenkin hienosti kävelemään ja ravaamaan rauhassa, kun sitä pyysin. Menimme taas asvalttia pitkin hiekkatielle. Tälläkertaa kohtasimme kaksi autoa, joista toinen ei hidastanut ollenkaan, vaikka hiljentämismerkkiä autoilijalle näytinkin. Onneksi auto tuli edestäpäin, eikä takaa, sillä olen huomannut, että takaa tulevat autot ovat aina hiukan jännittävämpiä hevosille. Toinen auto, joka tuli sitten takaa, hidasti todella hienosti. Pisteet kotiin tälle autoilijalle!

Maastolenkin jälkeen otin Platinalta tietysti varusteet pois ja puin sille loimen päälle. Teimme pienet porkkanavenyttelyt, jonka jälkeen Platina sai mennä karsinaansa syömään heiniä.

Video:



 

Pia, Eija ja Hannu olivat lähdössä Emman ja Larkon kanssa ajolenkille. Autoin heitä irroittamalla hevoset naruista ja otin parit kuvat heistä. Menin tämän jälkeen kuvailemaan alatarhoissa majailevia ruunia, Onnia ja Oskua. Taisinpa napsaista pari kuvaa Leiskastakin.

Ehdin kuvailla tarhoissa olevia hevosia hetken, kun Emma ja Larkko ajajinensa jo näkyivätkin puiden takana kävelemässä. Otin niistä parit kuvat, jotka tosin eivät ole kovinkaan onnistuneita, mutta who cares anyway.




Kun Larkolta ja Emmalta oltiin saatu varusteet pois päältä, nekin pääsivät karsinoihinsa heinää mutustamaan. Me ihmiset lähdimme irtojuoksuttamaan parit hevoset.  Kuvaamiseen ei enää valitettavasti riittänyt valoa.

Tänään oli mukava tallipäivä, vaikka tekemistä ei ollutkaan ihan super paljon :)

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus kokonaisuudessaan! On kyllä todella inhottavaa, kun tulee pimeä, niin nopeasti, ettei valosan aikaan saa enää kuvia arkisin ja joskus tuntuu siltä, ettei viikonloppunakaan saa mitään aikaiseksi.

    Sulla tais olla aika kiva ja vauhdikas maasto! Kivalta ainakin kuulosti, harmi vaan, ettei toinen autoloilijoista hidastanut, mutta onneksi ei tainut käydä vakavammin!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Maastossa löytyi kyllä aika paljon vauhtia, mutta onneksi Platinalle ei jää vauhti päälle. Platina on autoihin onneksi kuitenkin tottunut, joten hieman vauhdikkaammat ajoneuvot eivät sitä hirveästi hetkauta, mutta olisihan se silti kiva, jos edes vähän hidastaisi :)

      Poista