lauantai 14. lokakuuta 2017

Lahjattomat treenaa esteratsastusta

Hyppypäivä, jee! Tällaisissa fiiliksissä heräsin tänään jo ennen herätyskelloni soimista. Koetin rauhoittua tehdessäni aamupuuhia, mutta se oli vaikeaa. Lopulta onneksi sain jännityksen laskemaan ja vakuutettua itselleni, että hyppääminen sujuisi hyvin.


Tallilla menin heti ensimmäiseksi rakentamaan esteitä kentälle. Rakensin ensin keltaisen pystyesteen keskihalkaisijalle, kentän keskelle. Pystyn alaosaa täyttämään laitoin maahan neljä kirkkaanoranssia kartiota.

 Seuraavaksi hain kentälle kaksi isoa valkoista estetolppaa, jotka laitoin keltaisen pystyn ja uran väliin. Hain vielä toisiksi puomin kannattimiksi kaksi sinikeltaista muovipönttöä. Okseri tarvitsi neljä puomia, joten hain ne kaikki esteen eteen, jonka jälkeen aloin kasaamaan estettä. Yksi puomi kummallekin puolelle maahan, kolmas puomi pönttöjen päälle ja viimeinen estetolpan kannattimille. Koska okseri jäi näyttämään vielä aika tyhjälle, hain sen täytteeksi kolmion muotoisilla lipuilla koristellun riman. Rima toi hyvin täytettä esteeseen. 

Viimeisenä rupesin vierittelemään tynnyreitä kentälle. Eija siinä saapuikin avuksi ja hän keksikin, että jos olisi vielä yksi tynnyri, voisi esteestä tehdä sellaisen, että keskellä olisi pieni tynnyri ja sivuilla kaksi isompaa. Metallisen öljytynnyrin tilalle Eija menikin hakemaan sinistä muovitynnyriä varastosta. Kohta hän saapuikin ja asetti tynnyrin paikalleen. Este oli jo siinä vaiheessa ihan kiva, mutta laitoimme vielä viimeiseksi silaukseksi tynnyreiden päälle pari vihreää mattoa, sekä toimme puomit pitämään tynnyreitä paikallaan.


Pia tuli tallille miehensä ja Eevi mukanaan juuri, kun olimme saaneet esteet valmiiksi. Minä menin varustamaan Platinaa ja muut laittoivat Emmaa valmiiksi, sillä he lähtisivät Emmalla ajamaan. Platina oli taas aika likainen, mutta ei onneksi ihan kauttaaltaan mudalla kuorrutettu, joten sen harjaamisessa ei kestänyt kovinkaan kauan. Kumiputsien laitossa oli hieman hankaluuksia, sillä ne eivät veny kovinkaan paljon, mutta lopulta sain ne Platinan jalkaan. Suitset olivat ihan upouudet ja instagramissa minua seuraavat tietävätkin, että tilasin uusia tavaroita Platinalle vähän aikaa sitten. Niistä kirjoittelen pientä esittelyä mahdollisimman pian.

Lähdin kentälle, jossa kävin ensin taluttaen näyttämässä Platinalle esteet. Platina tutki niitä kaikkia hetken aikaa. Eniten sitä kiinnosti tynnyriesteen päällä oleva matto, jonka Platina olisi halunnut ottaa suuhunsa. Kun kaikki esteet oltiin käyty tsekkaamassa, nousin Platinan selkään. 


Aloitimme tietenkin alkukäynneillä, jossa pysäytin Platinan pari kertaa, mutta en tehnyt mitään ihmeellisempää. Käveltyämme hetken aikaa nostin ravin ja ravasin pari kierrosta kentän ympäri ihan rennosti ja rauhallisesti. Sitten otin ympyrällä laukat kumpaankin suuntaan. Platina ei meinannut aluksi millään nostaa laukkaa, mutta lopulta sain itsekin ryhdistäydyttyä ja nostettua sillä laukan. Taaskaan ei tehty mitään ihmeellistä laukassa, kunhan vain mentiin pari kierrosta päätyympyrällä.

Aloitimme hyppäämisen keltaiselta esteeltä. Tulin sitä ensiksi ravissa, mutta taisi Platina nostaa jossakin kohtaa laukankin. En nostanut itse laukkaa, sillä Platina oli ollut aluksi hieman tahmean oloinen, joten en halunnut ärsyttää sitä laukkakäskyillä, kun esteestä päästiin yli ravissakin. Platina hyppäsi tosi kivasti, tosin ensimmäiset kaksi hyppyä tulivat hieman hitaasta temposta ja lähelle, mutta muuten ruuna hyppäsi todella kivasti.

Nyt on esteistunta kohdillaan (not)

Seuraavaksi oli vuorossa todella korkean (huomaa sarkasmi ;) , okseri oli oikeasti noin 65 cm korkea) okserin yli hyppääminen, joka jännitti minua hieman, sillä viime hyppykerralla Platina oli kieltänyt, kun punaisen esteen maassa olevaa lankkua oli laitettu kauemmas, jolloin esteestä oli tullut hieman pidempi. Jännitykseni oli turhaa, sillä Platina hyppäsi todella kivasti, eikä kieltänyt kertaakaan. Päin vastoin, se kiihdytti aina huomatessaan, että nyt hypätään okseri ja nostikin laukan pari kertaa ihan itse. Muutamassa hypyssä jäin jälkeen ja selkäni meni köyryyn, mutta muuten hypyt menivät todella kivasti.

Viimeisenä ihan uusi tuttavuus niin minulle, kuin Platinallekin, nimittäin tynnyrieste. Platina vänkäili hieman lähestymisessä, mutta sain suurimmaksi osaksi ohjattua Platinan keskelle estettä. Platina hyppäsikin jälleen kerran todella hienosti, eikä tainnut edes yhtään kertaa jalka kolahtaa esteeseen. Olinkin ja olen edelleen todella tyytyväinen Platinaan!


Sitten mietittiin, että mitäs nyt tehdään. Eija ehdottikin, jotta kokeilisimme hypätä kaikki esteet putkeen, eli jonkinnäköisen radan. Sehän sopi minulle ja nopsasti suunnittelinkin meille hyvän tien, joka kuului näin: ensin hypätään okseri metsänpäätyä kohti, sitten kaarretaan keltaiselle esteelle ja lopuksi vielä hypätään tynnyrieste.  Radasta tulikin S-kirjaimen muotoinen, sillä en ruvennut kikkailemaan teiden kanssa, vain halusin jotakin simppeliä

Ensimmäinen ratamme Platinan kanssa meni hyvin. Okseri ylittyi todella hienosti laukasta, jonka jälkeen matka jatkui ravilla seuraavalle esteelle. Keltaisella esteellä lähestyminen ei mennyt ihan täydellisesti, mutta yli päästiin ja matka jatkui tynnyriesteelle, jonne Platina hyppäsi aika kivasti. Rapsutin ja kehuin ruunaa paljon.

Ehdotin sitten, että voisinko lisätä rataan vielä yhden hypyn, joka olisi tynnyriesteen jälkeen okserin hyppääminen. Eija suostui ja menimme taas lähtöasemiin.

Mitäköhän tässä tapahtui? *huutonaurua*

Platina taisi hieman innostua, sillä se lähti aika reippaasti okserille. Innostuneena Platinan vauhdista annoin sen mennä. Päätös kostautui siinä, että ponnistuspaikka meni uusiksi ja Platina lähti hyppyyn hieman suunniteltua kauempaa. Enhän minä sitten ollut siihen varautunut ja kaaduinkin alastulossa Platinan kaulalle. Ruuna ei tykännyt kaulallaan roikkuvasta ihmisestä ja päättikin tehdä komean äkkipysähdyksen, jonka seurauksena lensin kauniissa kaaressa maahan. Miten meni niinkuin omasta mielestä?

Ei onneksi pahemmin sattunut, mitä nyt ahteri otti hieman osumaa. Ylös vain ja uudestaan ratsaille! Tälläkertaa tulin sitten koko radan ravissa, sillä en halunnut riskeerata uutta tippumista. Rata meni hyvin, tosin meinasin hetkellisesti unohtaa tynnyriesteen jälkeen tulla vielä okserin, mutta onneksi kuitenkin muistin ja käänsin kohti okseria. Okserin takapuomi kolahti alas, mutta se ei haitannut, pääasia, että edes pääsimme yli. Hidastettuamme käyntiin Platina sai ansaitsemansa isot kehut ja kiitokset. 

Lopuksi vielä kävelimme loppukäyntejä ja otimme pari söpöilykuvaa, koska noh, miksipä ei! Tämän jälkeen suuntasimme takaisin talliin.


Platina, söpöläinen <3

Mitä sitten pitää tehdä toisin ensi hyppykerralla? Seuraavissa hyppytreeneissä minun täytyy ottaa aikaa ja oikeasti verryytellä Platina huolellisesti ennen hyppäämistä, jotta saisin laukan paremmin pyörimään. Seuraavalla kerralla pitää myös muistaa pitää jalka hieman edempänä hypyissä, sillä se tahtoi valua taaksepäin.

Tallissa Pia ja Eevi olivat juuri purkamassa Emmalta valjaita pois päältä, joten minä laitoin Platinan Emmaa vastapäätä. Ajolenkillä oli kuulemma tullut kaikenlaisia vastuksia vastaan mm. kaksi aseen laukausta, jotka itseasiassa minä ja Platinakin kuulimme, mutta kaikki oli mennyt niistä huolimatta hyvin. Emma on kyllä hieno varsa!


Purin Platinalta varusteet pois ja kohtasin taas hankaluuksia kumiputsien pois ottamisessa. En saanut millään otettua toista putsia pois Platinan jalasta, joten muut joutuivat minua auttamaan. Toisen putsin sain sentään Pian avustuksella pois, kun keksin siihen oikean tekniikan. Ei se silti helppoa ollut!

Sipaisin Platinan vielä harjalla läpi ja katsoin, ettei sen kavioissa ollut kiviä. Kiviä ei onneksi ollut jäänyt kavioihin kiinni, mutta eipä tuolla kentälläkään taida mitään ihan pikkukiviä isompia onneksi olla. Teimme vielä porkkanavenytykset, jonka jälkeen vein Platinan hetkeksi karsinaan. 


Seuraavan uhrin eli Leiskan toi käytävälle Pia, joka Eevin auttaessa harjasi ja varusti tamman ripeästi. Leiska olisi kovasti halunnut saada herkkuja, mutta niitä se ei vielä saanut. Ensin työ, sitten huvi!

Kentällä Pia teki huolelliset alkuverryttelyt. Pia kertoi Leiskan olevan aika laiskalla päällä ja sai kuulemma ihan oikeasti ratsastaa tammaa. Ensimmäisessä hypyssä puomi kolahti alas, jonka takia minä laitoin estettä hieman pienemmäksi. Pia halusi saada Leiskaan enemmän liikettä, ennenkuin hyppäisi isompaa.


Pia tuli seuraavan hypyn toisesta suunnasta ja pari askelta ennen estettä Leiska nosti kuin nostikin laukan ja hyppäsi hienosti pienen esteen yli.

Nostin estettä yhden pykälän ylemmäs. Pia tuli esteen samasta suunnasta, kuin viime kerralla. Leiska hyppäsi hienosti esteen yli, mutta hypyn jälkeen se laittoi päänsä alas ja hidasti. Pia ei ollut valmistautunut tällaiseen ja muksahtikin alas. Onneksi Piaa ei sattunut pahemmin, mutta ilmeisesti selkään koski hieman. 

Hupsista!

Tippumisesta huolimatta Pia nousi rohkeasti selkään ja hyppäsi vielä pari kertaa keltaisen esteen yli. Viisaasti Pia kieltäytyi hyppäämästä toisia, korkeampia esteitä, sillä Leiskalla ja Pialla on niin pitkä hyppytauko takana, että parasta vain mennä pieniä esteitä. 

Lopuksi Pia otti vielä hieman laukkaa ja ravia tammalla. Eevi sai mennä Leiskalla loppukäynnit ja -ravit, kun me muut purimme esteet pois kentältä.


Kiitos kaikille mukavasta päivästä, vaikka kaikki ei ihan kuin strömsössä mennytkään!

Video:


6 kommenttia:

  1. Apua, toi tippumiskuva oli ihan super hienon näkönen, just oikeeseen aikaan otettu! :D Muutenkin todella kivoja kuvia koko postaus täynnä, molemmat postauksien kuvissa esiitnyvät hevoset oli tosi suloisia, ja toi Leiska ihanan värinen.

    Sun tuntipostauksia on kyllä aina tosi kiva lukea, kun osaat kirjoittaa ne niin kivasti. Itelläkin putkahti noin tunti sitten tunipostaus blogiin! On myös kiva, kun teet noita videoita jotka on aina postauksen lopussa :) Yleisesti jälleen tosi hyvä postaus!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kun tykkäät postauksistani! Platina ja Leiska kiittävät kovasti kehuista :D

      Olenkin juuri menossa sinun postaustasi lukemaan ;)

      Poista
  2. Kiitos Ida! Kuvasta näkee, että täti (eli minä) putoaa hillitysti �� Eikun lisää harjoitusta. Tällä hetkellä ei jomota mihinkään. Oli kivaa �� t Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää harjoitusta kaikille! Niin ratsuille, kuin ratsastajillekin :D Hyvä, ettei jomota mihinkään.
      Minullakin oli tosi kivaa <3

      Poista
  3. Olipas hyvännäköinen muksahdus! Näytti kyllä varsin hauskalta katsoa tuo tippuminen ylhäältäpäin kuvattuna, harvemmin tuollaisia videoita näkyy, tai ainakaan en itse ole törmännyt sellaisiin.

    Teidän menohan näyttää aika kivalta! Eikä tuo tippuminen tainnut haitata viimeistä rataa ollenkaan, sillä sehän meni tuolta videolta katsottuna tosi kivasti! Oli hyvä postaus ja hyvät materiaalit!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nauratti itseäkin minkälaisen kiepsahduksen tein! Onneksi oli GoPro matakassa mukana, saa hieman erilaisesta perspektiivistä katsottua :)

      Kiva, ettei meidän katsominen kirvele silmiä. Itse olen joskus todella kriittinen ratsastukseni suhteen, että ihan ärsyttää :D Viimeinen rata oli kyllä tosi hyvä, vaikka itse sanonkin! Kiva, että kommentoit ja pidit postauksesta!

      Poista