keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Aina ei mene kuin elokuvissa

14.6 -16


 Lähdin tallille noin kello 14.35 ja saavuin sinne noin 15.10. Heti ensiksi Eija sanoi, että hevonen on valmiina tallissa ja, että ratsastan Saran kanssa samalla tunnilla. Nopeasti laitoin ratsastuskamppeet päälle ja kipusin hevosen selkään. Lähdimme kentälle.


Alkukäynnit käveltyämme lähdimme ravailemaan kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä molempiin päätyihin. Jo alkukäynneissä Dolmis oli tyntunut olevan hieman PPn perään ja nyt se tunne voihistui. Dolmis myös katseli kentän ulkopuolelle, ja yritinkin korjata tätä tekemällä pieniä temponvaihteluita ja puolipidätteitä, mutta ei se ongelma hirmuisesti parantunut. Tuntui kuin olisimme leijuneet ihan eri maailmoissa Dolmiksen kanssa.


Laukkaa kokeilimme kun PP oli jo laukannut. Ensimmäisellä kerralla Dolmis pukitti pienesti, mutta laukka ei noussut. Ei se noussut muillakaan kerroilla vaikka kuinka yritin. Nyt heti kirjoittaessa tuli mieleen, etten sanonut Dolmikselle nostossa käskysanaa "laukka". Siinä se vika ehkä sitten oli. Minun ratsastuksen lisäksi siis.

Tämä on kyllä niin edustava kuva meistä molemmista.

Niinkuin tämäkin.

 Kävelimme siinä sitten ja tietenkin Dolmis huomasi portinpäädyssä olevan talikon. Ei siinä muuta, kun yrittää saada hevonen kulkemaan suoraan. Saraa tultiin hakemaan ja Sara lähti kentältä. Dolmiksen reaktio oli siihen, että se vähän väliä yritti kääntyä katsomaan tallia ja hirnahtikin se kerran. Kun Eija tuli takaisin, ehdotti hän, että mennäänkö kiertämään pieni lenkki maastossa, ja tietysti vastasin "joo".


Maastossa Dolmis oli ihan kiva, hieman se käänteli päätään ja vilkuili puskia.




 Dolmis nosteli kinttujaan tosi hyvin, kun piti ylittää valotolpanpätkät(?). Hieman oli erimielisyyksiä, kun Eija lähti tallille päin, mutta minun ja Dolmiksen piti mennä kääntymässä Y-risteyksessä ja tulla sitten mäki ylös tallille. Dolmis pysähtyi, eikä eteen ajavista avuista ollut hyötyä, joten häiriköin sitä, että se liikkuisi. Dolmis rupesi peruuttamaan ja yritti kääntyä, mutta ehei, me mennän Y-risteykselle päin. Vähän aikaa yritti Dolmis kääntyä, mutta sitten se lähti kiltisti kävelemään eteenpäin.

  

 Mäen päällä kohtasimme Murun ja Ninan, sekä Eijan. Muru ja Nina lähtivät kentälle vähäksi aikaa. Talliin mentäessä huomasin, että Dolmis katselee läpinäkyviä leipäpusseja hieman jännittyneenä, joten menimme tutustumaan niihin.


Aikansa pusseja katseltiin hieman etäämmältä, mutta kyllä niitä uskaltauduttiin läheltäkin katsomaan. Ja lisäksi Eija syötti Dolmikselle leipää palkaksi.


Näin lähelle pääsimme ja sitten en tiedä mitä, ehkä Dolmis puhalsi pussia ja sen reuna liikahti, mutta Dolmis lähti pakenemaan tilanteesta takaoikeaan. Siellä se hieman pyörähti ja minä vähän valuin toiselle sivulle, mutta onneksi Dolmis pysähtyi. Tuon tapahtuman jälkeen kävimme hieman katsomassa leipäpusseja ja menimme sitten talliin. 


Sitten kävimme antamassa leipää siitostammoille...



Jousikas

... ja Jousikkaalle, Onnille ja Platiniumille.

Onni

Platinium

Mitäs me tässä leipää syömässä

Nam nam

Kaikilla leipä suussa

Lisää?

Onni syö leipää :)
PS. Kamerani hajosi ihan käsittämättömästä syystä, sillä voi vielä ottaa kuvia, mutta kun katsotaan pikkuisen linssin läpi ja tarkennetaan, ei näkymä tarkennu, mutta kuva on kuitenkin ihan tarkka. Hieman on vaikea selittää, mutta toivottavasti tajusitte. Onneksi voin käyttää Pasin vanhaa kameraa, mutta siinä ei ole videokuvausta, joten videoita ei nyt tule vähään aikaan, paitsi ehkä Go Prolla otettuja.

15.6 -16

Tänään äiti tuli herättämään minut kysyen, että eikös tänään minun pitänyt olla jo tallilla? Katsoin kelloa, joka näytti 7.44. Herätys oli näköjään pettänyt, eikä ollut soinut. Kyllä harmitti. Lähdin kuitenkin tallille siinä puoli yksi, en oikein muista. Villellä oltiin jo ehditty ratsastaa ensimmäisen kerran, mutta ainakin ehdin mukaan Murua uittamaan. Teimme niin, että saatoin Murua ja Ninaa vähän matkaa uittopaikallepäin pyörällä. Pyörään totutusharjoitus meni hyvin, eikä Muru pelännyt sitä. Sitten pyöräilin takaisin tallille ja lähdimme uittopaikalle autolla Eijan kanssa. 


Odotimme vähän aikaa Murua uittopaikalle ja lähdimme sitten vastaa. Ehdimme kävellä noin 70m, kun kuulimme, että Muru tulee. 


Takaanta tuleva auto ei Murua hetkauttanut.

Satula pois, ettei se kastu


Ensin ei Muru uskaltanut tulla...


Suunta on tuonnepäin!


...mutta kyllä se sieltä tuli (monen takapakin jälkeen) kastelemaan kinttunsa.


 Taluttamalla tuli Muru niin pitkälle, että mahakin kastui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti